Valoa tunnelin päässä

TJ: 163
YÖ: 16

Huh, tänään hiukka helpottanut olo. Sain kuulla tänään että pääsenkin lauantain vierailupäivään katsomaan miestäni. Ja lomillekkin taitaa päästä jo päivän etuajassa, luultavasti. Silloin oliskin vuosipäivä, eli onko parempaa lahjaa olemassakaan? Eläimet meillä eivät oikein ymmärrä missä isäntä, järsivät hänen tavaroitaan ja nukkuvat niiden päällä. Raukoilla on ikävä..
Olen parin päivän ajan koittanut miettiä että miten ajan saisi tuntumaan lyhyemmältä. Tässä muutama ajatus:

- 6 menkat ja se on ohi (ei kyllä helpota oloa kun tuntuu että niitä ei edes ole ikinä :D)
-10 päivää x 16 (kymmenen päivää on lyhyt aika, eikö?)
-viikot menevät AINA hujauksessa (paitsi juuri nyt.. ; ) )
-Kesä tulee joulun jälkeen joka vuosi nopeasti
- vain n. 3 jaksoa koulussa (kokeita tuntuu olevan aina..)

Onkos kellään muulla hyviä ideoita ikävän helpotukseen tai ajan "lyhentämiseen" ? : ) 
Niin, ja tahtoisko joku kuulla muutakin mun elämästä?

Nyt se sitten tosiaan tapahtui..

TJ (tänään jäljellä): 164
YÖ (yksinäisiä öitä): 17

Mieheni lähti eilen, ei onneksi lopullisesti, mutta 
armeijaan. Valmistauduin 2 vuotta eilistä varten mutta en kyllä tiedä että auttoiko. Vaikeaahan tämä on. Ja tähän hetkeen mennessä puhuttu puhelimessa 3 minuuttia, viestejä laitettu liian vähän. Aloin kirjoittaa että jos jaksaisi paremmin. Muutama vuosi oltu yhdessä taukoamatta ja heti hän on siellä 3 viikkoa.. En halua valittaa. Ikävä vaan on liian kova.. Kohtalontovereita?